Tervarummun vanha korpikylä on sijainnut nykyisen kansallispuiston itäpuolella. 1952 Puolustusvoimat päätti tehdä Repoveden takametsiin harjoitusalueen, koska edellinen oli jäänyt menetettyyn Karjalaan ja uudelle oli tarvetta. Neuvottelut maanomistajien ja tilallisten kanssa aloitettiin ja suurin osa maista saatiin ostettua vapaaehtoisesti, koska niistä tarjottiin kelpo hinta. Viimeiset kyläläiset muuttivat pois 1957 ja Tervarummun kylä alkoi hiljalleen autioitumaan Repoveden takametsiin.
Tervarummun kylään on kuulunut ennen 5 taloa, Koskela, Kalju, Uutela, Ahola ja Niinilampi. Kylä on asiakirjojen mukaan kuulunut Partsimaahan sitä kautta Mäntyharjuun. Kyläläiset asioivat Käävänkylän suunnalla, sieltä löytyi mylly, kauppa sekä koulu. Tosin matkaa sinnekin kertyi toista kymmentä kilometriä. Tervarumpuun ei mennyt kunnollista tietä, eikä siellä ollut puhelimia tai sähköä. Kylässä elettiin omavaraisesti. Tilojen ympäriltä oli kivisiä mutta viljeltyjä kaskipeltoja ja jokaisen tilan laitumelta löytyi muutama lehmä, lampaita, kanoja, sika ja hevosia. Luonnon antimia käytettiin myös hyödyksi, metsästä saatiin riistaa ja vesistä kalaa leivän jatkeeksi.
Tervarummun korpikylän elämä on ollut työntäyteistä mutta samalla luonnonläheistä ja idyllistä. Kyläyhteisö on ollut vahva ja toisista on pidetty huolta. Vaikka varsinaisesti mitään ei ollut niin kuitenkaan mitään ei puuttunut. Samaa Tervarummun ideologiaa ja hyvää nimeä tullaan toistamaan myös uudessa Tervarummussakin.