"Kämppäemäntä"
Mie oon Marika ja olen kotoisin Repovelen metsist. Mie oon jo menny monta kertaa mettään, ja etenki kouluaikoin. Lukion jälkeen mie luin ittein metsuriks ja olin siis mettien "mies" jo ties monennessako polvessa. Tämän jälkeen mie jatkoin mettätalousinsinööriks ja savotan viimeistelin viel erä- ja luonto-opaskoulus. Ja kun savotat oli jo meiän metsiss niin vähissä, nii mie ajattelin alkaa yrittäjäksi Repovelelle. Koska mie niin tykkään olla mettäss, etenki Repovelen mettiss.
Täss vaiheess miulla alko olla jo sitä ikääkin sen verran, että alkoi olla isännälle tarvetta. Ja aikani etsittyäni löysin sitte ton Samin. Sami on nörtti oikein isolla ännällä, ja viel Haminast mutta yllättävän hyvin se pärjää mettäss. Se on käyny mettäss viel sotaväen jälkeenkin, ja ihan vapaaehtosest. Ja sill ol jo oma rinkkakin valmiina, kun myö tavattii. Sen verran hyvä mies Sami on, että mie päätin naila sen meiän kylälle. Ja jos mie jotain päätän niin sen mie toteutan. Joten meiät sit vihittii Voikosken pienessä kyläkirkossa, jossa viimeks ennen miua on vihitty miun isä. Ja sitte myö soulatettiin häävieraat kirkkoveneill Hillosest Karhulahtee Repovelelle viettää meiän häitä, ku myö molemmat tykätää niin olla mettäs ja luonnos. Ja häämatkalle myö lähettii Hossaa, itärajan tuntumaa melomaan.
Myö ollaan ajateltu, että Repovelelle tarvittis saala sellain paikka, jossa nykyajan ihmiset voi vaa olla. Ei tarttis mitää tehlä, olla vaa ja nauttii luonnonrauhast ja haastella mukavii tarinoit. Saarijärven rannan savottakämpäss on nii kivast miulle tuttui tarinoitakii, koska miun isotäti Anja on ollu siel aikoinaa emäntänä. Ja äitinäit Kaarina ol naapurikämpän, Perävuoren emäntään ja äitinisä Kauno yhtiöllä töissä. Äit ja sen veli on syntynt Kivisilmäss. Ja nyt mie oon niinku palaamas takaisin juurillein ihan isännän kera. Myö ollaa Samin kaa molemmat sen verran paljo jo asuttu kaupunkiss, että tiietää kuinka kiva se luonnonrauha ympärillä on. Ja sellast paikkaa myö nyt ollaa alettu tekemää. Jos ei tuu asiakkaita nii sitte myö ollaa tehty se itellemme.
Ammattina eräopas
Monesti ihmettelevät luontomatkailualan ammattinimikkeiden monen kirjavaa termistöä ja myös sitä voiko eräopas olla oikea ammatti. Luonto- ja ympäristöalalla, niinkuin muillakin opetushallituksen hyväksymillä aloilla voi suorittaa perustutkinnon tai ammattitutkinnon.
Perustutkinnot ovat toisen asteen koulutusta ja luontoalan perustutkinnosta valmistuu esimerkiksi luonto-ohjaajia (ent. luonto-oppaita) sekä ympäristönhoitajia. Perustutkinnon suorittaneet voivat siirtyä suoraan työelämään tai jatkaa opiskelua suorittamalla esimerkiksi ammattitutkinnon.
Erä- ja luonto-oppaat ovat suorittaneet luontoalan ammattitutkinnon. Ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta on mahdollista saada muutamassa toimipaikassa eri puolella Suomea. Itse opikselin vuoden Eerikkilän urheiluopistossa, jossa eräoppaita on koulutettu jo vuodesta 1997. Koulutuksen aikana olimme paljon luonnossa, talvella olimme viikon talvivaelluksilla ensin Seitsemisen kansallispuistossa ja sen jälkeen Lapissa Hammastunturin erämaa-alueella. Kesällä meloimme Jongunjoen koskissa ja osallistuimme Erämelonnan sm-kilpailuihin. Lisäksi kestävyyttämme ja osaamistamme testattiin ympäri vuorokauden kestävillä vaelluksilla. Luokkamme voitti myös vuoden 2008 ProGuide-kilpailun, jossa eri eräopaskoulujen vuosikurssit kilpailevat keskenään erätaidoissa.
Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto koostuu monesta eri osasta. Luonnontuntemus testataan useilla eri alueiden lajitunnistuksen tenteillä. Erätaidot, turvallisuus, ympäristötietous ja opastus- sekä vuorovaikutustaidot testataan erilaisilla ennakkotöillä sekä maastossa tapahtuvalla näyttökokeella.